Tässä eräänä päivänä päätin, että nyt alkaa jumppakuuri. Lattialla kun on ikävä jumpata ja tehdä minkäänlaisia liikkeitä lattian kovuuden takia, ajattelin hyväksi vaihtoehdoksi jumppapallon. Lattialla jumppaaminen on myös huono vaihtoehto siinä mielessä, ettei siellä saa makoilla rauhassa. Jos sen virheen teet, että menet maahan makaamaan, on pusuhyökkäys jo päällä ennenkö sitä edes huomaakaan. Joten jumppapallo on siinäkin mielessä hyvä keksintö, että pääsee maankamarasta ylemmäs pusuja karkuun. Tai niinhän sitä luulisi!
Ensimmäisenä iltana kun pallo kotiutui meille, innoissani lähdin testaamaan palloa. Kävin selin makuulle pallon päälle ajatellen, että tekisin muutaman vatsalihaksen. Mikä virhe! Brutus innoistu myös pallosta niin, että alkoi tökkiä sitä nenällään (selvästi tavoitteena kaataa minut!). Joten ei siis vatsalihaksista mitään tullut kun piti tasapainotella, ettei kaatunut ympäri.
Seuraavaksi yritin selkälihaksien tekoa ja käännyin mahalleni pallon päälle. Ja se vasta virhe olikin! Heti samantien lähti pusuhyökkäys päälle.. Tuloksena siis, kotona ei ole mahdollista jumpata, jos Brutus on paikalla :D Yritys hyvä kymmenen! Saanhan siis syyttää Brutusta siitä, että lihakseni sulavat pikku hiljaa pois? ;)
Ps. Aina kun leikimme ja Brutus noutaa lelun, on palloa pakko käydä joka välissä nenällä tökkäisemässä. Ihan vain varmuuden vuoksi.
